Ei, ei ostomultaa missään nimessä. Multa olisi sekoitettava itse, ja kullekin kasvilajille tarvittaisiin vielä omat hienosäätönsä. Muovipussitettu turvemulta tai ruokamulta voivat olla helppoja, ja jopa parempia kuin mitä minä saan aikaiseksi, mutta niistä puuttuu sielu. Ne ovat steriilejä ja tarjoavat parhaimmillaankin vain neutraalin pohjan tosi mullan kehittelylle.
Koivunlehtikomposti antaa multaa, mikä ei ole hapanta, siksi se johtaa happamuuden vastaista taistelua puutarhassa, toki tuhkalla ja kalkilla terästettynä. Ruokajätteistä kertyvä komposti taas antaa todellista voimamultaa, koska niissä on bakteereista syntynyttä voimaa. Siihen on valunut verta tai muuta voimaa, ja siksi sille kuuluisi tuo vanha herooinen nimi: hurme.
Hurme on myös bakteerien temmellyskenttä. Bakteerien varalta kaikkien syötävien vihannesten kompostimulta pitää olla ylivuotista, niin että haitalliset bakteerit ovat kuolleet. Mutta ostomullasta on varmuuden vuoksi tapettu lähes kaikki muutkin bakteerit, ja siksi se ei kiinnosta minua.
Kurkut ja kurpitsat tarvitsevat vahvaa kompostoitunutta hurmetta. Kätken juurten alle pienen, mädäntyvän kalan, pikkuahvenen tai särjen. Tietysti tämä maagisen tuntuinen temppu voisi johtua vesielementistä, elementtiopista ja arkihavainnosta jonka mukaan kurkku ja kurpitsa ovat vesimäisiä säiliöitä. Minä katson, että hienoinen mätäneminen ja mullan bakterisoituminen yksinkertaisesti vaan vahvistavat kasveja.
Muuten kurkku ja kurpitsa vaativat hellyyttä. Mullan pitää olla heille pehmeää kuin vuode, niin että hentojen, nuorten juurten on helppo peuhata ja kasvaa siellä. Vaan sitä en tiedä, että millaisen sysäyksen ne tarvitsevat ennen kukintaa, niin että se tapahtuisi runsaissa ja satoisissa merkeissä.
Tätä puutarhamullan bakteerielämää vahvistamaan olen valmistanut jonkin verran kompostiteetä. Se on eräänlainen substralin ekoversio: kourallinen vanhaa kompostia siemeneksi, sokeria joukkoon ja näin aloitetaan prosessi jossa hyvät bakteerit lisääntyessään tekevät oivan lannoitevdeen.
Tomaatilla on toinen luonto, niitä ei hellitä, vaan niitä pitää aina hieman stressata. Liian innokkaasti kasvanut tomaatti tekee vain isoja lehtiä, mutta kidutettu kukkii. Olen julma isä ja rakastan tomaatin taimia, vain niiden multaan minä sekoitan lusikallisen ruokasoodaa jo pienenä, niin että ne sitten aikuisena muistaisivat sen ja kasvaisivat vahvoiksi.
Basilikan taimien multaan sekoitan partakarvani leikkuun jälkeen. Leikkaan samalla myös ne, katkaisen pienen latvan niin, että ne haaroittuvat ja kasvavat aikuisena kunnon puskiksi. Niin, ja olin aivan unohtaa, että basilikan taimiruukuissa on laihaa multaa, viimevuotista ja voimansa sekä typpensä antanutta. Sydämenä niillä on hieman puuhiiltä. Siitä pitäisi liueta laihaan multaan happamuutta poistavia aineita, siten kivennäiset liukenevat ja antavat makua basilikalle.
Tosin olen vasta tutustumassa mullan mahdollisuuksiin: kompostiteetä käytin vain viime kesän ajan. Hankinnassa on pieni ilmapumppu teen tekemiseksi.
Hankinnassa on myös pH-paperia ja tislattua vettä, niin että voin puutarhassa paikantaa happamuuden vaaroja. Kuvittelen, että ennen pitkää noista paperiliuskoista tulee minulle eräänlainen kielen kärki, sensori, jolla maistelen mullan erilaisia tiloja eri puolilla puutarhaa.