(Wien 2013) Mikä tekee jostain Merkur kahvilasta sellaisen, että sinne haluaa palata ja ottaa jopa yhdeksi kantapaikaksi ? Se ei ole ensivaikutelma, kun astut kahvilaan ja valitset luonteesi mukaisen paikan, päinvastoin, se on paikan jälkimaku. Kun teet lähtöä, syötyäsi ja juotuasi viinisi, kirjoitettuasi ne muistiinpanot jotka jotka olivat mielessäsi, lähdet tyytyväisenä ja palaat takaisin.
Merkur on Floriangassella kuten Tunnelkin, Hieman täytyy kävellä joko Trammin tai U-bahnin pysäkeiltä, mutta silti aika moni hakeutuu sinne jopa aamiaiselle. Ehkä se on Wienin edullisin hyvien aamupalojen paikka, ja siksi hieman unisetkin vääntäytyvät sinne, kuten Olli ja Anna. Niin, Ollin valitseman Italialainen aamiaisen ainekset ovat tomaatti-mozzarella-torneista, koostuva caprese, sekä eräänlainen työmaa jonne rakennusaineet tuodaan – eli talon versio pitaleivästä, vastapaistettu vaalea limppu jonka pehmeään sisukseen maut imeytyvätkin hyvin, silti nimenä on fledebrot – litteä leipä.
Aamiainen voi toki olla alkeelliseen ravituksi tulemisen tarpeeseen vetoava asia Merkurissa. Tai se voi olla emäntä itse, hänelle luonteenomainen tapa tehdä aterian tai viinin valitsemisesta yhteistyötä. Olisi väärin sanoa, että hän antaa vaikutelman kuin olisi kiinnostunut juuri sinun palvelemisestasi, sellaiset tarjoilijat asettuvat asiakkaan alapuolelle. Hän tosin on pienehkö, mutta keski-ikäinen, hieman tanakka ja emännöintityyliltään oikea demokraatti.
Yhdessä me löysimme minulle parhaiten sopivan arabialaisen fattoush salaatin. Kieltämättä sen leipäpalat ovat edellispäivän fladebrotia, siksi salaatti on niin runsas ja kukkurainen, sisältäen tomaatti ja kurkku koalition. Enemmistö aineksista on ollut kurkun puolella, koska hyviä tomaatteja odotellaan vielä. Tietysti mukana on hieman sipulia ja oliiveja. Yleisestä, eikä erikoisen houkuttavasta, fattoushista noustaan toisella tasolle emännän itsensä säätämän jugurttikastikkeen myötä – se on herkullinen ja hapan.
Merkurissa käy suht nuorta väkeä, onneksi myös muu rento väki on siellä kotonaan. Emäntä ei väheksy niitä, jotka ottavat halvinta ja istuvat pitkään. Eristäytyminen omiin pöytäkuntiin ei ole niin jyrkkärajaista, Jussi, tutustui oitis tupakointipuolella sätkiä käärivään kaveriin. Vieraiden ihmisten aterioiminen samassa pöydässä ei myöskään ole niin ahdistavaa kuin toisen henkisissä paikoissa.
Useimmiten aterioin yksin, tai juon viiniä ja kirjoitan. Merkurissa on paljon samanlaisia. Me harrastamme näiden laitteidemme kanssa tätä poissaolon taidetta, aivan muualla olemista keskellä muita ihmisiä. On selvää, että istuskelen siellä muitten ihmisten takia, kun ahtaan reviirille tunkemisen sijaan saatan aavistaa sen lempeän etäisyyden minkä toiset antavat toisilleen.