Millä tavalla koehiiriin istutettu kasvain ja joulun evankeliumi voivat liittyä yhteen?
Luis Martin-Santosin romaanin, On aika vaieta, nimi viittaa jo ilosanoman julistuksen vastakohtaan – tästä sanomasta on syytä olla hiljaa. Tästä on alkanut evankeliumiin nähden toiseen suuntaan vievä kehitys.
On aika vaieta on anti-evankeliumi, joka toteutuu samaa kaavaa noudattaen: kun kasvaimet leviävät slummissa asuvan tytön kohtuun, ja aiheuttavat raskautta muistuttavan tilan.
Katolisessa kulttuuripiirissä allegorinen kerronta otodella rikasta. Tämäkin romaani rakentuu täysin maallistetulle evankeliumille.
Martin-Santosin romaanissa koe-eläinten kasvatusbisnes on kärjistetty rujoksi evankeliumin vastakohdaksi. Eräänlaisena Pyhän Hengen lähetyksenä Amerikasta saapuu Madridiin pieni erä erityisiä koe-hiiriä, joista muutama varastetaan ja viedään Beetlehemin seimeen rinnastuvaan slummiin sikiämään.
Pyhän Hengen sikiämis-keskukseksi tulee surkein ja vaatimattomin murju mitä Madridin slummeista löytyy – se on oleva neitseellisen sikiämisen paikka, jossa hiiret tavallaan aiheuttavat nuoren naisen raskauden.
Laboratoriosta varastettuja hiiriä pidetään naisten rinnoilla, koska siten ne tulevat parhaiten kiimaan ja sikiävät tehokkaasti. Näissä koe-eläinhiirissä on tietty kasvain, jonka ei pitäisi tarttua ihmiseen. Ihme on kuitenkin tapahtunut, ja tauti on tarttunut.
Neitsyt on köyhästä perhe eestä, joka siis elää sairaitten hiirten keskellä, kammottava Pyhän Hengen ihme on se, että nuoren naisen vatsa alkaa paisua.
Romaani voikin tämän johdannon jälkeen esitellä itse itsensä. Luis Martin-Santosin On aika vaieta -teoksen kuudennella sivulla on ennustettu mitä romaanissa tulee tapahtumaan. Aivan, evankeliumin henkeen.
“Voihan ja täytyyhän Madridin slummialueella asuvan miehen elättää perheensä ja onhan hänellä hieman kokemusta laboratoriotyöstä hätäaputöiden ajalta. Niin että onhan hän täysin kykenevä siirtämään kromomeereja sylkirauhasista toisaalle, suvun jatkamisen kannalta strategisemmalle alueelle. Onhan hiiret tosin ensin kuljetettava eväslaatikossa töiden jälkeen yksityiseen mökkirähjään, ja totutettava perhe näihin herttaisiin olentoihin. Näin tapahtui myös perheen kahdeksantoistavuotiaalle tyttärelle, joka ei ollut saanut nauttia kylliksi proteiineja toledolaisen äitinsä kohdussa ollessaan.
Toki lukija joutuu epäilyksen valtaan syystä, että nuori nainen hoitaa hiiriä, vaikka mitään vaaraa ei pitäisi olla. Kuka tietää, vaikka tämän kautta Henki vaikuttaisi ja kävisi todistetuksi että ingvinaalisyöpä ei olekaan ingvinaalista vaan aksilaarista. Ettei se ole kuolemaksi ainoastaan hiirille ja rotille, vaan huolimattoman hiirenhoidon kautta sattumalta tartutettuna myös tuolle Toledon seudun neitokaiselle, joka taitamattomien lääkäreiden hoidossa ja virheellisen diagnoosin myöhästyttämän pikaisen leikkauksen puutteessa heitti henkensä.
Tällöin joudutaan suorittamaan ruumiinavaus, johon säikähtänyt ja suutaan murtava isä antaa luvan. Naisen jo turtuneissa kainaloissa ja neitsyydenkin uhalla raskauden pyöristämässä lantiossa mahtavaksi paisunut kasvain on erittänyt myrkkyjään ja halvaannuttanut heikot aivot, ja tuosta kasvaimesta löytyy – oi ihmettä! – koe-eläimen ilmeisistä perinnöllisistä ominaisuuksista huolimatta virus, ja sen viruksen voi tunnistaa jopa kurjissa kaksoislinssimikroskoopeissa joilla köyhä tutkimuslaboratorio oli siunattu. Kiitos apurahan viirusta viljeltiin uutterasti valkuaisaineiden puutteesta kärsineen toledolaisen äidin kehnosti ravitun tyttären munasarjoissa, saaden aikaan rokotteen jota voidaan käyttää ihmisrodun hyväksi.”
Onnellisena loppuna siis koko ihmiskunnan käyttöön kehitetään rokote. Tosin virukseen, jonka uskottiin olleentäysin laboratoriolähtöinen. Syöpään kuollut Neitsyt oli jo aikaa haudattu,mutta siitä on syytä vaieta.