Olen mielissäni, kun eräs katolilainen ystäväni kutsuu minua Kristoforokseksi. Arkisesta käyttäytymisestään huolimatta hän viljelee ajoittain salaisuutta ja mysteeriä. Eli tiedän kyllä, että saamani kutsumanimi on enemmän kuin vain leikki.
Verkkofoorumeilla pahin yhteisöllisyyden este, tuntuuisi olevan se että ihmiset valitsevat nikkinsä itse. Hieman samaan tapaan kuin seuranhakuilmoituksissa, poseerataan nikin avulla. Voi tätä yksilökeskeistä aikaa, jokaisen on määriteltävä itse itsensä. Onneksi Facebookissa voi antaa ystäville lempinimiä, harmi vaan että teknisestä alkeellisuudesta johtuen ne eivät voi tulla käyttöön.
Parempi olisikin että nikkien antaminen kuuluisi ystäville ja vihamiehille. Pahakin toisen antama nimi on parempi kuin itse runkattu.
Muistan vanhoja lempinimiäni; ensin oli Tintti, sitten opiskeljat kutsuivat minua kookospähkinäksi, joku kullinenäksi, Niemi-Hinttati nimi levisi jossain vaiheessa, Facebookissa olin Rapa Ripa, Mr Culinarist, Sienimies, Mystinen Metsätyömies. Sitten joku sorautti vain ihanasti ärr ja nyt sitä sitten ollaan Kristoforos, kristuksen kantaja. Mitä tässä siis tulisi tehdä? Onko tehtävänä kantaa kirjoittajia ja tulevia kirjailijoita alkumatkallaan vai mitä ?
(2009)