(10.3.2013) Tämä on entinen Wienin juutalaiskaupunginosa tämä Leopoldstadt, missä asun, toisin sanoen juuri nämä alueet saivat perin juurin kokea Hitlerin Wieniin marssin seuraukset tasan 75 vuotta sitten maaliskuussa 1938.
Silloin asfalttikatuun oli maalattu isoja valkoisia hakaristejä, ja juutalaisia oli komennettu polvilleen kiillottamaan niitä ennen Hitlerin kaupunkiin tuloa. Tämän kertoo Gerhard Roth esseessään nimeltä ”Leopoldstädter Requiem” (Eine Reise in das Innere von Wien, 1993).
Leopoldstadtin kaupunginosassa asui ennen 1938 noin puolet kristittyjä ja puolet juutalaisia, ja kolmasosa Wienin juutalaisista asui siellä. Mutta murhien, raakuuksien, hirvittävien junalastien, Tonavaan hukuttamisten ja paikallisten teurastushuoneiden käytön jälkeen Wienissä oli vain noin 500 juutalaista. 100 000 oli paennut ulkomaille, 60 000 oli murhattu.
Yleensä on sanottu, että sen jälkeen kun Hitler 1938 maaliskuussa lakkautti Itävallan, ei kenellekään olisi pitänyt enää olla epäselvää mistä natsi-politiikassa oli kyse.
Natsit suunnittelivat Leopoldstadtin juutalaisen historian hävittämistä ja uljaan natsikaupunginosan rakentamista sen tilalle. Itse Hirmu Puolueen militaristiset kolosseumit ja kentät suunniteltiin Hanns Dutmann nimisen arkkitehdin johdolla Tonavasaarelle.
Nyt siellä on lasten vesipuisto, uimarantoja, grillipaikkoja, portaita ja polkuja, siltoja. Mutta silti, kun käyn siellä usein kävelyllä – tuntuu että rappujen ja polkujen megalomaaninen mittakaava on jotenkin kammottavaa.
Uuden ”Valtakunnan” rakennussuunnitelmat olivat mielettömiä. Adolf-Hitler-kanavan piti yhdistää Oder-joki Tonavaan lähellä Puolueelle omistettua Tonavasaarta. Rakennusprojekti aloitettiinkin, nykyään tuo satama-alue kuuluu pääosin öljy-yhtiö Mobilille.
Rothin mukaan vuonna 1938 Wienssä oli 95 juutalaista rukoushuonetta, Natsien kristalliyössä niistä poltettiin noin 50. Rothin jututtama herra Berger oli silloin 18 vuotias ja hän muistaa juosseensa Leopoldgassen ja Zirkusgassen tienoilla kauhistuneena temppeleiden palaessa.
Natsien suunnitelmissa oli myös hävittää Taborstrassen asukkaiden lisäksi vanha rakennuskanta, mutta se jäi tekemättä. Käyn sillä alueella usein nauttimassa sopan tai ostamassa jotain pientä. Taborstrassella näyttää liikkuvan siirtolaisia ja vähävaraista väkeä. Aivan sen kupeesta alkaa kallis keskikaupunki.