Klimtin maalauksissa tuntuu vyöryvän pääsiäismunia sylikaupalla, ehkä kuvioitujen munien näkeminen Klimitin mosaiikkimaisissa kuvapinnoissa on vain assosiaatio. Toisaalta hän on itse sanonut maalanneensa soluja, niin että muna-assosiaatio ei kuitenkaan kovin kaukana ole.
Klimtin kulta ja ornamentti on levinnyt niin kaikkialle visuaaliseen sfääriimme, joten kiinnitän huomionne vain Adele Bloch-Bauerin etumukseen, siinä siittiöt on kuvattu kolmikulmaisina silminä Adelen asun ”miehustassa”. Munasolut puolestaan vyöryvät molemmin puolin hänen kupeitaan.
En tiedä missä vaiheessa solubiologia oli 1900 luvun ensi vuosina, Klimtin eräs biologiystävä sai hänet kuitenkin kiinnostumaan uusista soluihin liittyvistä löydöistä – ja tietysti solun periaatteesta. Näin ornamentaalinen pinta viittaakin Klimtin töissä aina jonnekin syvälle, asioiden alkuun.
Samalla tavalla myös toisessa Klimtin maalauksen osassa, Danaen reisien välissä ryöppyää Zeun kultainen sperma, kun taas naisen munasolun symbolit ovat hänen verhoissaan. Ne ovat aivan selvästi pääsiäismunia.