MAHTAVA BANDI MUTTA LIIAN SUURI TULKITSIJA
(27.04.2013) Wienin paras jazzklubi on Porgy&Bess, mene sinne sanoi Anu blogikommentissaan, ja hetihän minä menin. Hän sentään tuntee Wienin pitkältä ajalta. Päätökseen vaikutti myös se, että bändin soitinvalikoimassa oli lupaavasti harmonikka, jonka myötä rytmejä voi hidastaa sanottiin tiedotteessa, lisäksi värikkyyttä tuovat viulu ja fagotti tavallisten jazzvälineiden lisäksi.
Bändin soitto olikin sellaista, että avasin kaikki vastaanottimeni. Toisaalta en ymmärtänyt ollenkaan paikallisten makua laulun suhteen, sillä jokseenkin vaivaannuttava ”tulkitsija” piti stagea omanaan, niin että bändi pääsi valloilleen liian harvoin. Ablodeista päätellen vain minä ja edessä istuva amerikkalaisnainen olivat kummissaan kapeaskaalaisen laulusolistin suosiosta. Kummallista, yleensä tällaiset suuret hahmot ovat miehiä joiden näkymättömään karismaan pääsee vain jo sisällä olijat. Mutta niinhän se on, ulkopuoliset eivät ymmärrä kuin pintapuolisesti paikallista makua.
Bändin soinnissa oli kuplettien viivyttelevää harmonikkaa, mutta paljon muutakin, välillä mentiin lujaa ja huimissa sointivalleissa vyöryen. Tunteet ne tunteet. Sitten lakki kallelleen ja musiikillisita huumoria mukaan.
Kaiken tämän keskellä laulusolisti veti Schubertin liedejä kieltämättä aika jännällä tavalla. Kuin laulaisi itsekseen kuulokkeet korvilla, eläytyen, niin että kuulijoille välittyy pääasiassa ähinää. Tämä johti minut ajattelemaan modernin taiteen erästä kommentoinnin fraasia: ”tuon voisin tehdä minäkin.” En halunnut jämähtää siihen. Olihan tuo ähinä rytmisesti täsmällistä. Etenin vähäisellä musiikin tuntemuksellani huonon lauluäänen traditioon laajemmin, tekovitsikästä M.A.Nummista Schuberteineen en tässä ilkeäisi edes mainita. Kiinnostavampaa on ilman muuta se, mitä Kurt Weil on työväen huonon lauluäänen perinteestä ammentanut. Sitä oli Kaisa Korhosen kiekuminen, mutta huomatkaa, vaikka Kurt Weil assosiaatiot olivat laulussa, niin nyt huono lauluääni oli ikäänkuin jäänyt yksin ja vaille joukkojen tukea.
Toisaalta nimenomaan bändi, kultaisia soundejaan valuttava bändi, otti kaiken, otti Schubertin ja itsekseen lauleskelevan ”tulkitsijan” mukaan.
Vieressäni istuva lääkäri-muusikko taputti laulajalle raivoisasti ja puhalsi vislauksia. Hän kertoi tulleensa nimenomaan laulajan takia. En kysynyt, että onko tuo todella laulaja, viulua hän näyttää osaavan soittaa. Sanoin vain, että Schubertin liedien sanoista sai hyvin selvää heikommallakin kielitajulla.
Kulttuurisia vivahteita on vaikea ymmärtää, ja ulkopuolinen huomaa jatkuvasti hapuilevansa kun yrittää tulkita mistä on kyse. Toisaalta suomalainen ”polkapunk” tulee taas Wieniin, siitä kerrottiin suuressa lehdessä, ja Eläkeläiset riemastuttavat kohta tätä hienostuneen musiikkikulttuurin keskusta.
Porgy & Bess on tosiaan musiikkipaikka vailla vertaa. Tällä kertaa se oli konserttisali, jossa on jatkuva tarjoilu. Kun yleisöstä joku huusi, että milloin alkaa bändin jammailu, laulaja käänsi sen vitsiksi, jota en ymmärtänyt. Ilta olisi ollut täydellinen, jos laulajan esityksen jälkeen toisiaan olisi alkanut jammailu tuon bändin johdolla.