Handke -näyttely Teatterimuseossa

cropped-logwienpuisto(10.2.2013) Muutaman päivän kuluttua Wieniin tuloni jälkeen löysin tieni Teatterimuseoon, jossa on  Peter Handken draamoja esittelevä näyttely. Katsoin kaikki teatterisovitusten filmiklipit, ja se vei kolme päivää.

Katsoin Handken julkiset väittelyt, alkaen vuodesta 1966 kun Handkesta tuli kirjallisuuden poptähti – joka samantien tylytti saksankielisen kirjallisuuden tasottomaksi. Katsoin keskustelun vuodelta 2008, kun Handke julisti haluavansa olla väärällä puolella Kroatian ja Serbian sodassa. Katsoin viimeaikaiset haastattelut, joissa hän aina istuu puutarhassaan.

Aiemmin ihmettelin, miksi niin loputtoman vivahteikas kirjailija provosoituu julkisuudesta. Saattaa olla, että kyse on jostain muusta.  Julkisuuden luonne Itävallassa on ällistyttävän keskiluokkainen – niinpä Thomas Bernhard, Peter Handke ja Elfhilde Jelinek saattavat ollakin pelkkiä vihaobekteja niille, jotka lukevat vain lehtiä.

Kun MM-talvikisat alkoivat, Der Standardin urheilusivuilla, alppilajien kuvakirjon keskellä oli hämmästyttävä otsikko: ”Die austropatriotische identitätsmachine”.

Urheiluhistorioitsija Rudolf Müller toteaa haastattelussa tylysti, että talvikisat ovat vanhentunutta kansallisidentiteettiä tuottava koneisto, uuden polven lumilautailijoita ei tällainen viikinkien aikainen uho enää kiinnosta.

Vaikka Müller on oikeassa, niin jutun sijoittaminen ja otsikon valinta osoittaa, että hänen puheenvuoronsa on tarkoitus herättää vihaa urheiluväen keskuudessa. Asiaa ei ole tarkoituskaan ajatella, se tulee ilmi siitä, että haastattelussa ei missään vaiheessa tehdä selväksi mitä tarkoittaa ”austropatrioottinen identiteettikone”. Suomeksi asia on paljon helpompi ymmärtää: kyse on urheilusta eikä mistään sportista, vain patrioottiset urhot pelaavat lätkää maansa puolesta.

On helppo huomata kuinka Handken kaltainen kirjailija voi yksinkertaisesti vain kirjoittaa itsensä niin, niin kauaksi tuosta lehdistön tuottamasta yleisestä mielipiteestä. Samaistumiskoneisto ei kiinnosta. Handke on jo iäkäs mies ja asustaa Pariisin lähellä maaseudulla, hän pysyttäytyy erillään mediasta ja sen mielipideautomaateista.