Wienin keskuskirkko, Stephanskirche on aavistettavissa tässäkin kuvassa vuodelta 1874 vaikka sitä ei näy. Minulle siitä on muodostunut eräänlainen läsnäolokirkko, minullekaan se ei näy, mutta on. Kun metroaseman uumenista nousee se laskee tasollesi, kun tulen Alt Wien baarista se opastaa minut yöbussin suuntaan. Kun tulemme Merjan kanssa pääsisäislomalle, se laulaa ja meistä tuntuu kuin aina olisimme kuuluneet tämän Tapaninkirkon kuoroon.
Ja tämä Stephanin aukio, se on aavistattavissa vaikka turismi peittää sen usein lähes täydellisesti. Vain silloin harvoin, kun tuntuu että tämä kohta on mustavalkoinen aavistan vanhan Stephansplatzin.