Tänään on syytä ajatella sitä, kuinka löytää taideteoksen neljäs merkitys. Kun ensimmäinen taso on juonellisten tapahtumien taso, esimerkiksi se että istun nuotiolla ja lämmittelin käsiäni talvisessa iltapäivässä. Tämän voi tajuta heti ensimmäisellä lukemisella. Kuten muinainen Dante kirjoitti eräälle opiskelijalleen:
“On ymmärrettävä, että tämä teos ei ole yksinkertainen, vaan pikemminkin polyseeminen, eli siinä on monia merkityksiä. Ensimmäinen merkitys on se, mikä johdetaan kirjaimesta, toinen on se, mikä johdetaan niistä kohteista mihin kirjain viittaa. Ensimmäistä kutsutaan “kirjaimelliseksi“ (tarinaksi) ja toista “allegoriseksi“ (vertauskuvaksi).”
Nuo kaksi tasoa jakautuvat vielä kahteen, niin että saamme neljä merkitystä jokaiselle asialle. Kertomukseeni toinen taso tulee mukaan ruskeanharmaan pikkulinnun myötä; se on tunteen taso ja linnun piipitys saa minut vaistoamaan kuinka heikkoa on talvisen metsän elämä ja linnun olo.
Kolmannella tarinan tasolla lintu tulee lähemmäs nuotiota. Siinä me kökötämme, ja symboliset merkitykset tulevat mukaan: kasvojani kuumottaa nuotiolla ja linnun rinta lämpenee jo niin, että se alkaa näyttää punarinnalta.
Tässä välissä sanon että minua kiinnostaa neitseellinen synnytys taiteessa, ja sitä edeltävät adventtien vaiheet. Liian suurelta tuntuva tehtävä voidaan jakaa neljään saapumista ilmaisevaan adventum-vaiheeseen ennen varsinaista ilmestymistä.
Nyt olemme jo neljännessä adventissa, mutta todellisuus on yhä kolmiulotteinen; kolme esilukijaa on hyväksynyt sen että istun nuotiolla – mutta allegorinen taso puuttuu yhä. Tämä neljäs merkitys on siis vaativin ja vaikein, eikä siitä tule mitään ellei tuo lintu itse puhkea puhumaan ja kerro tarinaansa.