Kun yritän maallistaa näitä adventin teemoja, huomaan että tänään tulisi miettiä toivon heräämistä ja haaveilua.
Yleensähän mielikuvitusta pidetään sellaisenaan hyvänä ja luovana kykynä. Itseilmaisua sellaisenaan pidetään hyvänä “paineiden purkamisen” tapana. Mutta eikö kaikki tällainen itseilmaisu ole menneistä tapahtumista syntyneiden mielikuvien esille tuomista ja samalla niiden valtaan jäämistä. Se mielikuvitus, mikä on vanhojen toiveiden uudelleen lämmitämistä on myös turhien toiveiden kehittelyä ja niistä olisi syytä vapautua.
Adventti on kuvittelua joka perustuu toivoon uudesta, mutta koska tavallinen mielikuvitus on taipuvainen purkamaan vanhaa mielikuvasta, adventti on myös henkilökohtiasen muodonmuutoksen aika.
En halua erityisesti suositella adventti -kirjaa, koska luen sitä toistaiseksi vain paremman puutteessa. Megan McKenna: Advent,Christmas and Epiphany (1998), se on osin luettavissa Google -kirjana