Kolmas saapumisen adventtikynttilä on putkahtanut yllättävältä taholta!
Merkki suuresta saapumiesta on finninaamaisen pojan leuassa, sen
kolmantena karvana:
”Yhtenä aamuna he heräävät märästä vuoteestaan, pää, penis, kädet ja jalat
ovat kasvaneet isoiksi ja ääni on muuttunut.” Sitten pojista tulee
lainsuojattomia, kaikkien muiden halveksimia, tulee henkisen romahduksen
vaihe, kauhea aika. Koulussa räyhätään ja kotona ollaan huonotapaisia.
Mutta pelkästään se, että asia huomataan on evankeliumin arvoinen asia:
sunnuntaihesarissa aiheesta oli kolmen sivun teema, jonka ideana oli se
että ”Suomesta puuttuu poikapedagogiikka”.
Muistan hyvin omat kauheat vuoteni. Tuntui kuin minua olisi vainottu
kaikkialla; vihasin aikuisia ja huijasin heitä niin kotona kuin koulussa.
Olin lainsuojaton joka pihisti kolikoita isän taskusta ja lunttasi
koulussa – vain pieni rosvokaverijoukko tukenani yritin selviytyä.
Niin meitä poikia on vainottu aina. Samaan tapaan kuin Herodeksen sotilaat
aikoinaan tappoivat ja tekivät kilpailukyvytömiksi tuhannet Jeesuksen
veljet. Siksi ”yliopistot on täynnä naisia ja kapakat miehiä”, kuten
Hesarissa sanottiin.
Ehkä tänä sunnuntaina jokin tuntematon poika sivelee kolmatta
karvaansa, katselee kattoon, ja aikoo selvitä kohta alkavasta vainon
ajasta.