Millaisia tulevat olemaan ne kirjailijat jotka kirjoittavat ja julkaisevat taidettaan verkossa?
Suomen kielen sana kirjailijuus on harmillisen sidottu kirjaan, kirjan tekemiseen ja kustannusyhtiöihin. Sen perusteella voisi jopa pelätä, että kirjailija ei koskaan tulekaan verkkoon (Kirjailijaliittoon ei koskaan hyväksytä jäsentä, jonka kirjalliset näytöt ovat julkaistut verkossa). Verkkokirjallisuus on jo nyt usein kirjallisempaa, kuin se mitä virallisesti kirjallisuutena julkaistaan. No tästä on turha hehkuttaa enempää.
Tarkoitus on esitellä Florian Hartlingin ”Der Digitale Author” -teoksen lähtökohdat, eli millä tavalla sellaista positiota kuin VERKKOKIRJAILIJUUS voidaan hahmottaa. Authorship/Authorschaft on tarkkaan ottaen tekijyys, mutta jos kyse on kirjoittamisesta, niin miksei sitten kirjailijuudesta. Hartling kirjoittaa esipuheessaan:
1) Millaisia uusia tekijyyden (Authorschaft) piirteitä verkko tuo? Millainen vaikutus internetillä mediana on tekijyyeen?
2) Millä tavalla verkkokirjailijuus omaksuu ja jatkaa perinteisiä kirjailijuuden piirteitä?
3) Millä tavalla kirjoittaminen verkossa määritää uutta kirjailijuutta? Kuinka se vaikuttaa kirjoittajan työskentekyyn, työn rakenteeseen ja hahmotukseen. Millä tavalla verkkokirjailijat itse hahmottavat omaa kirjoittamistaan?
4) Mitä yhteisyön ja kollaboraation muotoja sosiaalinen verkko mahdollistaa ?
Oma suhteeni tähän Hartlingin asettamiin lähtökohtiin on aika kriittinen. Sen näkökulma on minusta liian mediakeskeinen ja sen seurauksena ”kirjailijuus” jää varsin heikosti hahmotetuksi. Hartlingin teoksen otsikon monimielisyys – Digitaalinen kirjailija – korostaa liikaa teknologiaa. Ei kirjailijuus sentään ole niin suoraa teknlogian soveltamista, että voitaisiin puhua digitaalisesta kirjailijasta. Samalla tavalla kuin puhutaan ”kynäilijästä” kirjoittajana joka on sidottu kynään välineenä.
Mutta siitä huolimatta näistä Hartlingin kysymyksistä saa rakennettua hyvät telineet, jos pohditaan kirjailijuutta verkossa. Eka osassa painottaisin median sijaan verkkojulkisuuta, kirjailijuuden traditon nostaisin paljon tärkeämmäksi kuin mitä se tässä tulee esille. Kolmas pykälä on kiistatta tärkeä – kumpi on ensin tekijä vai teos? Koska tekijä syntyy tekemisen kautta, ollaan välttämättä pohtimassa verkkokirjoittamisen käytäntöjä.
(2009)