On laskiaistiistai, karnevaali päättyy ja huomenna on tuhkakeskiviikko. Katolinen maailma aloittaa paaston aikansa, kieltäytyen lihasta ja täyttäen vatsansa kalalla ja muilla herkuilla. Rabelais kirjoittaa renessanssin ruokakeskeisestä, vatsakeskeisestä maailmasta ja sen kaikkivatsaisesta jumalasta. Siirtymä karnevaalista paastoon tapahtuu vain ruokalistaa vaihtamalla. Pantagruelin neljättä kirjaa (suom. Ville Keynäs 2014) on sanottu Rabelaisin gastronomisimmaksi teokeksi – siksi koska teoksessa on niin pitkiä ruokalistoja, ettei niitä jaksa lukea. Tai niiden lukemiseen tarvittaisiin ohjeet.
Paasto alkaa kuitenkin alkupaloilla, joita kaikkivatsaiselle uhrataan:
kaviaaria,
mätimakkaraa,tuoretta voita,
hernepyreetä,
pinaattia,
suolasillejä,
hapansillejä,
sardiineja,
anjoviksia,
suolattua tonnikalaa,
kaalia öljyssä,
härkäpapuja voin ja suolan kanssa
sataa lajia salaattia, krassia,humalaa, villikrassia, kauriinkelloja jne.
On esitetty, että näin massiiviset alkupalat todella kuuluivat kuninkaallisiin tarjoamuksiin. Esimerkiksi Catherine de Medicin kuninkaallistet kattaukset 1500-luvulla olivat massiivisia, koska pöytään pantava edusti koko kansaa, kaikkine säätyineen ja heille sopivine ruokineen: toisten kuuluu ottaa pöydästä kaviaaria, toisten pinaattia.
Sitten ruokalista kesittyy kaloihin, joista ei ole kerrottu, kuinka ne on valmistettu. Onkin todettu että tässä vaiheessa Rabelais sekoittaa mukaan aikansa tiedemiesten tekemiä kalalajien listoja sellaisenaan:
jokibarbeja,
viiksisäikeitä,
kelttejä,
meriharjuksia,
rauskuja,
seepioita,
sampia,
valaita,
makrilleja,
kantasillejä,
punakampeloita
Ruokalistoissa on myös huomioitu niiden terveysvaikutukset, ja se että erilaiselle kehotyypille sopii erilaiset ruuat. Jos esimerkiksi kanamuna valmistetaan eri lailla sagviinikolle, melankoolikolle, flegmaatikolle, pyknikolle niin lista kasvaa:
”rasvassa paisettuja munia, piilotettuja munia, tukahdutettuja, haudutettuja, tuhkaan haudattuja, takassa paistettuja, vatkattuja, tervattuja jne. munia.” (267)
On myös huomattu, että renessanssi ja keskiaika käyvät kiivasta taistelua Rabelaisin ruokalistojen sisällä. Renessanssin myötä tapahtui valtava ruokakulttuurin muutos, kattausten määrä muuttui laaduksi – tai kuten Rabelaisin tapauksessa, laatu tunkeutui massiivisten määrien joukkoon, kuten viljapitoisesta paastoaterian päättävästä listasta voi huomata:
riisiä,
hirssiä,
kauraryynejä,
mantelivoita,
voivaahtoa,
pistaasipähkinöitä,
suolattuja pistaasipähkinöitä,
viikunoita,
rusinoita,
maissijauhoa,
vehnävelliä,
luumuja,
taateleita,
saksanpähkinöitä,
hasselpähkinöitä,
palsternakkoja sekä
artisokkia,
alati jatkuvan juomatarjoilun siivittämänä. (268)
Joan Fitzpatrik (2010):Renaissance Food from Rabelais to Shakespeare Culinary Readings and Culinary Histories