Athene seisoo jyrkän rantakallion huipulla valmiina sukeltamaan. Hän laskee keihäänsä, nostaa kypäränsä pois. Aurinko välähtää Athenen silmissä ennen kuin hän syöksyy alas veteen. Noustessaan viimein pintaan hän tuntee kuin olisi uudestaan syntynyt.
Kerrotaan, että Athenen ensimmäinen syntymä oli vaikea. Hän oli hedelmöittynyt partenogeneettisesti eli pelkästä Zeun ajatuksesta.
Zeus oli mies, joka ei pitänyt siitä, että nainen synnyttäisi hänen lapsensa. Tosin toiveet ovat muuttuneet tarinoiksi, joissa Zeus on hedelmöittänyt itsensä – ja hänen tiedetään synnyttäneen ainakin kaksi lasta. Dionysos syntyi hänen reidestään ja Athene hänen päästään.
Athenen synnytystarina kertoo sikiön siirrosta. Sen mukaan Zeus oli saanut vauvan itseensä nielaisemalla naisen, jonka oli saattanut raskaaksi. Nainen oli nimeltään Ajatus.
Synnytystä edeltävänä päivänä Zeus oli seurannut, kuinka merikotka lensi pesälleen. Hän ei halunnut oman lapsensa syntyvän rumana ja avuttomana kuin ihminen. Parempi on synnyttää valmis olento – kaunis ja voimakas – kuin kotka, sellainen, joka kantaa jo syntyessään komeaa nokkaa ja teräviä kynsiä, sellainen, jonka katse on tarkka kuin valokiila.
Synnytyksen alla Zeus sai pahoja päänsärkyjä. Ne kehittyivät niin hankaliksi, että lopulta Zeus ei toivonut enää muuta kuin sitä, että joku kumauttaisi häntä kalloon. Näin tapahtui, ja Athene putkahti ulos Zeun päästä.
Vastasyntynyt oli täydellisesti aseistautunut lapsi ja kaunis jumalatar. Näin syntyi tytär kuin sotilaspoika, liiankin kyvykäs puolustamaan itseään. Hän oli juuri sellainen, mitä Zeus oli kotkaa katsellessaan ajatellut. Tosin silmät olivat niin suuret, että myöhemmin tytärtä kutsuttiin myös pöllöksi eli Pallas Atheneksi.
Vaan mitä muuta voi täydellisenä syntynyt lapsi toivoa kuin mahdollisuutta riisua panssarinsa ja sukeltaa – nousta vedestä märkänä ja rumana – pelkkä ihokas yllään. Siitä on tullut Athenen salainen huvi, mutta kenenkään ei saisi nähdä häntä sukeltelemassa.
Tosin nyt Zeus on ottanut kotkanpäisen hahmon ja vartioi tytärtään kaukaa kalliosaarelta. Hän tuntee isällistä onnea, koska tytär näyttää olevan sekä soturi että kaunotar – ja kaiken lisäksi täydellisen vapaa.
Pian Zeun päätä alkaa särkeä : hän tietää että tytär on vapaa vain silloin, kun kääntyy isäänsä vastaan. Zeun päässä pyörii ajatus, että Athene on häntä älykkäämpi ja tulee vielä monta kertaa nolaamaan hänet.
Mutta toistaiseksi Zeus vain vartioi ja pitää huolta siitä, että kukaan ei pääse koskemaan Atheneen, että tämä saa olla yksin sukeltamassa.
Muina aikoina, kun Athene on asioillaan, hän on sillä tavalla kaunis ja kova, että häntä ihaillaan vain kaukaa. Athene tietää, että tunteet eivät ole häntä varten. Vaikka hän pitää rakastajia, hän huolehtii siitä että ei tule raskaaksi.
Nyt on jotain uutta kuitenkin ilmaantunut hänen elämäänsä; valmistautuessaan poistumaan jyrkänteeltä, hän on tyytyväisenä menossa Herkuleen luo, hoitamaan tämän lapsia. Athene on muutaman kerran käynyt hoitamassa entisen rakastajansa lapsia. Ja vaikka hän ei miehestä välitäkään, niin lasten kanssa hän on mielellään.
Athene oli katsellut lasten perään tarkoilla silmillään, mutta erityisen tyytyväinen hän oli huomatessaan, että lapsista hänen jäykkyytensä oli kiehtovaa. Ja Athenen hymy, joka tiedettiin tappavaksi, olikin lapsista mukava. Pitäessään kahta lasta sylissään, hän tunsi uuden kyvyn itsessään. Näin Athene löysi salaisen kutsumuksensa ja toivoi, että voisi enemmänkin hoitaa lapsia.
Teksti jatkaa sarjaa Jumalat ja helteenit rantavedessä.