”Näyttää siltä kuin olisi se tuotu läänin kaupungista oman pitäjän
vankihuoneelle, jossa hänet on päästetty irti.
Näyttää siltä kuin tämä lumijättiläinen pää kulittuna ja vangin
vaatteisiin puettuna olisi yhdellä ryntäyksellä tahtonut hukuttaa ne,
jotka säälimättä nylkevät kansaa.
Noiden vihulaisten alaisia olemme olleet, muttemme ole kauaa. Emme
talvikausia heidän vuoteillaan viru. Rinta rakkautta täynnä joka kevät hän
palaa. Kevättulvain tullen yht’äkkiä hän riehuu, kuin tahtoisi riipaista
pois mereen pellot, niityt, myllyt, tehtaat…
Haluten lyödä alleen koko maan, tahtoen pysähdyttää kaiken liikkeen ja
sitten hiljaa ja varovasti haudata ja tukehuttaa kaiken elämän ja lopuksi
se – mitä lie ollut ulkomaan makeata – soutaa suonissa kuin mahla
kevätkoivussa.
Ettäkö on, niinkuin luontosi lehteä tekisi?
Ei, ei se sieltä ainakaan tässä keväthölseessä tule. Olisi tullut jo
hankiaisten aikana, jos on tullakseen. Odotti kevätkalassa, aidanpanossa,
kaskenhakkuussa, koko kevään pahimpain tulvainkin aikana.
Ei tullut.
Ja kun hän ajattelee tätä turhaa kesäänsä, kihoaa vesi hänen silmäänsä, ja
leuka vähän värähtelee.” Juhani Aho