(Wien 2013) Palaan usein Tunneliin sellaisen sienipizzan toivossa, jonka kerran sain. Se maistui metsäsieneltä, ja hetken aikaa luulin että fungi tartkoittaa uutta kauppasientä, jotain champinonin korvaavaa. Metsäsientä se ei ollut, mutta jostain oli tavalliseen herkkusieneen tarttunut oikea maku, ja sen toivossa olen käynyt Tunnelissa.
Tunneli on Floriangassen päässä,Rathausin ja yliopiston välillä, puupenkkinen, puulooshinen, halpa ja rento istuskelupaikka. Vanhentuneilla verkkosivuilla se on livemusiikin paikka ja yökerho. Niistä hilluista on muisto vain – se on ruokailu ja istuskelupaikka.
Tuinneliin oli vaikea kotiutua ja saada tuo miljöö omakseen. Ensimmäisellä kerralla käännyin ovelta pois, koska edessä seisoi tupakalle tullut kaveri. Hän seisoi rapulla, aivan tiellä ja veteli röökiään niin että hänen ohitseen ei päässyt – menin muualle.
Seuraavalla kerralla oli vaikeuksia tarjoilun saamisessa, en saanut tilausta eli odottelua kesti, eikä aterian maksaminenkaan käynyt viivytyksettä, se viipyi kiusallisen kauan. Niin, en vaan osannut toimia näiden erityisen kiireettömien tarjoilijoiden kanssa. Sitten oli vaikeuksia verkkoyhteyden kanssa.Tunnukset olivat erään looshin seinällä, niin että minun oli hieman häirittävä vierasta seuruetta päästäkseni heidän selkänsä takana olevan lappusen luo.
Mutta viimein puupenkkipaikka on ottanut minut hyvin vastaan, on monia huoneita ja parvi jossa olen myös istunut. Tarjoilijaa ei kannata odotella, ja he tuntevat jo käsimerkkini joka tarkoittaa sienipizzaa.Tuon metsäsienen kaltaista en ole enää tavannut, ja muutenkin noiden vehnälettusten sijaan Tunnelissa voi syödä muutakin