He lähtevät ja jättävät meidät muut keskelle tätä puuduttavaa talvea. Kesän airuet, nuo kesäharjoittelijat, ovat vailla tietoa todellisuudesta. Noustuaan lumihangesta, he luulevat kahlaavansa rantavaahdossa, luulevat että aurinko lämmittää. Ei lumen tajua.
Kesän airut, se on tunne, kun yhtäkkiä muistaa millaista kesällä oli, se mikä saa talven keskelle jäävän sarjakuvapariskunnan kateellisena katsomaan lähtijäiden perään. Nuo mies ja nainen, ehkä he hakevat lohtua toisistaan. Nainen työntää kätensä miehen takin alle, mies laittaa kätensä naisen vyötärölle ja kuljettaa kättään paidan alla selkää pitkin, päätyen lopuksi housun kauluksen alla kohtaan jossa lantio levenee.
Myöhemmin he pyörähtävät alastomina lumihangessa. Tapahtuma näyttää samanlaiselta kuin kesän airueiden leikki lumessa, mutta heidän kieriskelynsä lumessa on rajua ja fyysistä.