Venäläiset näkevät lumet ympärillään, ottavat sen mukaan useammin kuin muut. Venäjältä tuntuu löytyvän paljon kiinnostavia lumen esityksiä.
Katsoin Lunastus-nimisen filmin (2012) you tubesta: toinen maailmansota on loppumassa ja stalinismi vahvistumassa. Koska en ymmärrä kieltä, joudun katselmaan ja lukemaan kaiken kuvista. Minua kiinnosti kaikki tuo lumen näkökulmasta.
Kuinka lumi on läsnä pommien runteleman esikaupunkialueen pihapiirissä: puute ruuasta ja nälkä sekä jäätynyt pesuvesi, kerrospukeutuminen. Pojat ja tytöt, jotka ovat ulkona suurimman osan valoisasta ajasta.
Katsoin useaan otteeseen Lunastus-filmin avausepisodin, jossa elokuvan keskeiset teemat kiteytyvät uuden vuoden juhliin. Ammuskellaan ilmaan, pojat paukuttelevat nalleja sekä pikkupanoksia nuotiossa. Heillä on sika-naamarit otsalla ja kohta he lähtevät ilmeisestikin kiertelemään kaupungille.
Hain filmistä myös avainkuvia, nuotiotuli lumista taustaa vasten on filmaattinen elementti, tietenkin, mutta se on myös pihakulttuurin keskus. On pulaa ruuasta, syötäväksi on vain perunoita, jotka kypsyvät nuotion tuhkassa. Kaksi poikaa istuu tulilla ja vanhempi kaveruksista kuumentaa tinaa kauhassa ja kaataa sen muottiin, joka osoittautuu nyrkkiraudaksi.
Uuden vuoden ennuste on selvä: nyrkkirautaa tullaan vielä käyttämään. Ikään kuin sen vahvennukseksi, poikien leikki muuttuu vaaralliseksi. Kun vanhempi pojista säntää pihalle ilmestyneen nuoren naisenn perään, nuorempikaan ei viitsi olla nuotiolla – ja heittää lähiessään loput panokset tuleen.
Niistä ei luoteja ole poistettu, ja kohta alkaa sattumanvarainen tulitus. Puukorttelin asukkaat luulevat vihollisen hyökänneen ja pakenevat suin päin. Tämä kaikki voidaan nähdä enteenä, tinan valamisen jälkeisenä näkynä johon koko tuleva vuosi piirtyy.
Kun nuori nainen, päähenkilö, ilmestyy pihalle, näemme kerrospukeutumisen merkit ja päällimmäisenä turkin – sekä käsilaukun, josta tyttö saa vielä pitää huolta.
Lumi osallistuu pommitetun korttelin rauniokuviin: ikkunaton ja kattoa vailla oleva talo ei tarjoa suojaa. Ihmiset ovat evakoituneet naapureiden nurkkiin, taloihin joissa on vielä ikkunat, katto ja savupiippu. Tehokkaana visuaalisena keinona näkyy muureihin heitelty lumi, sitä on kaikkialla korttelin lavastuksissa, se rinnastuu luodin jälkiin tiiliseinissä.
Ulos heitetyt huonekalut ja peilit sekä matot kertovat sodan hävityksestä. Erityisesti sänky, joka on puoliksi lumipenkassa on asetelma, ja harkittu lavastus, jossa lumi pääsee puhumaan kieltään. Tulee kylmyyttä ja turvattomuutta tilanteeseen, jossa äiti on juuri löytänyt luotisateessa olleen poikansa.
Siinä vaiheessa kun luotien ujellus alkaa, ja nainen heittäytyy lumelle, tiedämme että hän tulee olemaan päähenkilö. Onhan kyseessä lumi-aiheen sensuelli käyttö, uhka katoaa ja kamera viipyy lumelle heittäytyneen figuurissa. Se varsin suosittu tapa luoda loikoilun hetki ja lumen pehmeyden tunne. Vastaavanlainen viivähdys nuoren naisen kropan äärellä on hetkeä myöhemmin sisätiloissa, kun hän rinnat paljaina pesee ylävartaloaan.
Nuori nainen kisailee naapurin pojan kanssa, lumipallojen heittely on tietysti klisee: tosin nyt juoksennellaan ja kaatuillaan enemmän kuin amerikkalaisissa lumipalloleikeissä. Niistä muistan paljon lähikuvia siitä, miten lumi uhkaa hipiää. Venäläiset kaatua moksahtelevat usein, tuntevat lumen pehmeyden, lunta heitetään usein, huiskitaan, ei valmisteta palloja.
Korttelin oma lumiukkokin vain vilahtaa kuvassa, kun kamera siirtyy raunioista ainoan asuttaksi jääneen talon ulkokuviin.
Päähenkilö vaihtaa mutaman sanan ukon kanssa, joka asettuu lumiseen puutarhamajaan juomaan lämmitettyä viinaa. Valitettavasti näen vain vilauksen suuresta venäläisestä teemasta: vodka ja lumi. Kaksi juomalasia asetetaan lumiselle kaiteelle ja niihin kaadetaan vodkaa. Mutta nainen kiirehtää uuden vuoden tanssiaisiin ja aihe vaihtuu.
Ennen siirtymistä sisätiloihin ja tanssiaisiin, saan ihmetellä vielä yhtä lumikuvaa. Siinä ihmisfiguurit ovat pieniä, ja lumessa on pyryn aavistusta. Aivan kuin lumi muuttuisi toisenlaiseksi, poissa ovat lumen ja asumisen teemat, lumen signeeraamat rauniot. Aivan kuin mukaan tulisi aika ja liike: lumi hallitsee tilaa sekä naisen tarpomista kuvapinnan poikki. Samalla tarmokkuudella nainen jatkaa tanssisaliin asti. Uuden vuoden juhlaa varten myös salista löytyy paljon lumen symboleja.
Tanssisalin lattian valkoisuus ikään kuin jatkaa samaa elemettiä joka vallitsee ulkona. Itse saliin on lavastettu pumpulipallojen avulla lumisade.
Hyvin pukeutuneiden juhlijoiden asuissa on paljon amerikkalaista, samoin jazzmusiikissa jonka tahdissa tanssitaan. Pukinpäinen pakkasukko vain vilahtaa kuvassa, kuin jäänteenä. Kontrasti alun lumiseen kortteliin on selvä, olemme siirtyneet varakkaiden juhliin jossa on lumoa ja dekoraatiota.
Tanssin alkaessa pysähtyneet sisustuskuvat ja staattiset ihmisasetelmat hajoavat. Näyttäviä eleitä ja kiihkeitä katseita, sekä hälinän turvin ihmisjoukossa liikkuvat nuoret varkaat. Huomaan, että rauniokorttelista tullut nuori nainen kuuluu heidän seuraansa.
Nainen on varastanut käsilaukkuunsa suklaata, ja vetäytyy piiloon sitä ahmimaan kun hän saa seuraansa nuoren miehen. Ilmapiiri on yhä amerikkalainen, sitä vahvistaa se, että nuori varas muistuttaa Leonardo di Capriota. Hän on vohkinut sampanjapullon, jota he vetäytyvät yhdessä juomaan.
Tapa kuinka nainen syö sukaata ja juo shampanjaa ei näytä hyvältä, se on nälkäisen ahmimista ja yökkäilyä. Kohta nainen joutuu pakenemaan juhlista, nuorukainen pidätetään ja nainen juoksee öiselle kadulle – on yö ja lumipyry on yltynyt. Näin lumen elementti seuraa tapahtumia läpi koko ensimmäisen episodin.
Lopuksi pääsen siis näkemään klassisen venäläisen lumipyrykohtauksen. Aivan samalla tavalla, kuin Anna Kareninalla seksuaalisuus hehkeytyy lumipyryssä aivan pakkomielteeksi, myös päähenkilömme raivaa tietään läpi pyryn ja seksin.
Kohti kotia tarpoessaan, lumimyrskyn keskeltä ilmestyy sotilasjoukkoja kuorma-autoissa. Hän onnistuu pakenemaan raiskayusyrityksiä. Kotikorttelissa hän törmää siskoonsa, joka sekstailee humalaisen miehen kanssa puutarhamajassa. On uudenvuoden yö, lumi ja vodka ovat valloillaan. Päähenkilömme syöksyy kotiinsa, siellä vieras mies panee hänen äitiään. Nuori nainen heittää ämpärillisen jääkylmää vettä heidän päälleen.
xx
Venäjän kielisestä puheesta en tietysti ole ymmärtänyt sanaakaan. Jostain syystä nuori nainen oli jo filmin alkukohtauksessa hyökkäillyt äitiään ja siskoaan vastaan. Mutta minua kiinnostikin lopussa se, kuinka nainen raivoaa täysin pidäkkeettömästi: alastomien päälle lentää ämpärillinen jäistä vettä ja lumimyrsky vinkuu nurkissa.