”Illalla kun kaikki paneutuivat yöpuulle, menin ulos jurtasta ja lähdin kävelemään lähteelle. Jokin veti minua sinne, halusin olla hetken yksin.
Tähdillä oli ahdasta taivaalla, taivaanrannalla ne pyrkivät aivan maahan kiinni. Monet niistä ja kenties kaikki pääni päällä riippuvat tähdet mahtuivat ihmeellisellä tavalla lähteeseen, kuvastuen tuosta pienestä silmäkkeestä, joka nyt näytti pohjattoman syvältä. Ne loistivat ja tuikkivat vedessä, olisin voinut ammentaa niitä ja heitellä liekehtiväksi röykkiöiksi rannalle. Siellä missä puro juoksi, ne virtasivat yhdessä sen kanssa ja hajosivat sirpaleina kiviselle pohjalle. Mutta siellä missä vesi lepäsi hiljaa ja miettiväisenä, ne olivat yhtä säteileviä kuin taivaalla, ja minä ajattelin, että lähde muistuttaa toisinaan sitä ihmissielun tilaa, jolloin se on valoisa ja unelmia täynnä, jolloin se on niin syvä että siihen mahtuu koko ympäröivä maailma.
Istuin lähteellä, katselin ja kuuntelin, aistin koko olemuksellani, keräsin itseeni öisen, henkeään pidättelevän aron ja uudistin sitä oman mieleni mukaan haaveissani.
Kuu tuli esiin ja huomasin kaksi varovaista varjoa, jotka liikkuivat kynnetyn alueen toisella puolen. Ne olivat saigak-antilooppeja. Minne ne olivat menossa? Tulossa juomaan. Saigakit tulivat aivan pellon reunaan ja pysähtyivät kuin naulittuina rohkenematta astua möyhennetylle maalle. Ne seisoivat siinä kauan hievahtamatta ja kuu hopeoi ne heikosti. Uroksella oli haarakkaat sarvet, naaras oli matalampi. Niin ne seisoivat paikoilleen jähmettyneinä. Koko niiden olemus ilmaisi kysymystä ja pelkoa: Mitä arolle on tapahtunut. Minne vanha polku on hävinnyt.
Saigak-antiloopit eivät rohjenneet lähteä ylittämään peltoa. Ne kääntyivät ja palasivat äänettämästi kantaen joustavissa kupeissaan kuun hopean alakuloista kajoa.”
(Tsingiz Aitmatov, Kamelinsilmä 36-37)
Kuvaus on Anarhain valtavalta maruna-arolta. Tuo aro yltää Kurdain ylängöltä aina Balhasin kaislikoihin asti. Viileässä kevätyössä saattaa erottaa savunharmaan Anarhain marunan nuoren kirpeän tuoksun. Sen versot työntyvät esiin edellisvuotisen pystyyn kuolleiden ja murtuneiden korsien juurista. Edessä aukeaa pelkästään loivia kumpuja ja sen takana uusia loivia kumpuja, sekä yksi ainoa lähde jonne antiloopit eivät uskalla tulla aurattujen sarkojen yli.