Massamedia on sana, joka on näemmä pakko ottaa uudelleen käyttöön, koska on ilmaantunut niin paljon yhteisöllistä ja kahdenkeskistä mediaa, eli kaikikea mikä ei ole massamediaa. Käsitteellisesti tarkasteltuna massamedia tarkoittaa laajalevikkisyyttä, sen olemus on ”broadcasting” se on mediamuoto, joka levittää informaatiota jokapuolelle erittelemättä sitä.
Lentolehtiset olivat mainontamuoto vielä 60-luvulla, lentokone nousi ilmaan kaupungin yläpuolella ja laski printattua paperisilppua säkkikaupalla ilmaan. Ja sieltä se leijaili alas kaduille. Keskusradiot kouluissa ja vankiloissa tekivät samaa kaikkien korville, kulutuskeskusten muzakia unohtamatta.
Tämä on tietyn media-aikakauden loppua, ja massamedian suurisuuntaiset vaikutukset eivät paljastuneet, ennenkuin alkoi syntyä toisenlainen media. Ihminen ja hänen esille tulemisensa tapa on massamediassa ulkokohtainen, sen tunnussanana on ”hei, sinua haastatellaan”.
Mutta uuden ajan media toimii toisin. Verkossa ei haastatella, vaan ihminen esittää itse itsensä. Mediaetiikan filosofi Rafael Capurro käyttää erottelua Fremdarstellung – Selbstdarstellung. Toisin sanoen, massamedian ja sosiaalisen median välillä on käsitteellinen ero siinä, että esitetäänkö sinut vai esitätkö itse itsesi.
Kun pohditaan ihmistä tällä eettisellä perustasolla, käytännön kysymykset on syytä ottaa esille oikeaan aikaan, ei siis kannata liian aikaisin soveltaa tätä itse-itsensä-esittämisen mahdollisuutta vaikkapa Facebookiin. Näin trivialisoituu koko etiikka.
Ihminen on sama kuin hänen tilanteensa. Capurron mukaan nämä kysymykset ovat keskeisiä, kun pohditaan sairastavia ihmisiä ja kahta eri mediaa. Massamedia tekee sairastamisesesta yleistapauksen, esimerkiksi AIDSiin sairastuneet. Sosiaalisessa mediassa
Periaateessa, jos ihminen on puhuva subjekti, niin siksi hän itse on oman asiansa paras esittäjä. Ulkopuolinen silmä on objektiivinen, ja se antaa paljon tietoa mitä ihminen itse ei huomaa, mutta tuo tuokin tieto on periaateessa häntä itseään varten, koska ihmisessä on olemassa jotain missä hän itse on paras asiantuntija. Tästä käytetään nimitystä ”inhimillinen tilanne”.
Tämä on klassisen humanismin perusidea, Ihminen on ennen kaikkea inhimillinen tilanne, mahdollisuus esittää oma asenteensa ja elämäntilanteensa.
(2010)