Voiko lumisadetta kuulla? Voiko lumisateen hiljaisuutta kuulla ? En oikein usko. Mutta ehkä lumisateen pehmeä laskeutumien on niin kokonaisvaltainen elämys että myös kuuloaisti kokee osallistuvansa siihen. Peter Englund väittää kuulleensa lumen savan:
”Olen kuullut lumen satavan. Silloin oli talvinen iltapäivä Upsalassa. Olin polkenut huojuen kotiin Carolina Redivivasta, yliopiston kirjastosta, epätavallisen tiuhan lumisateen lävitse, laittanut polkupyörän telineeseensä, ottanut kirjakassin ja silloin se tapahtui. Hetken verran läheinen katu oli autoton eikä lähelläni ollut ketään, ja samalla tuuli tyyntyi. Ei kuulunut lainkaan ääniä. Siinä olin vain minä, yksin kaiken valkoisen keskellä. Ja tässä hiljaisuuden äkkinäisessä ikkunassa havaitsin jotakin, jota en ollut aiemmin kuullut, ja seisahduin, aivan hiljaa, sillä kahlaavat askeleeni, vieläpä hengiitykseni, olivat äänekkäämpiä kuin se. Se oli hyvin, hyvin, rahisevaa ääntä, täysin suuntaamatonta, kuin heikkoa tinnitusta, ja kesti muutaman sekunnin ajan ennen kuin käsitin. Kuulin lumen satavan.
Olen ajatellut paljon tätä hiljaista rahinaa, miksi en ole kuullut mitään vastaavaa, en ennen enkä jälkeen. Ilmiö oli luultavasti monen satunnaisen syyn seurausta. Osin jylinän äkillisen poissaolon, osin siksi että lumisade oli epätavallisen voimakasta ja osin siksi että Studentvägenin tiilenkeltaisten talojen on täytynyt toimia miljardien toisiinsa törmäävien jääkristallien ääntä vahvistavana kaikupohjana.”
(Peter Englund: Hiljaisuuden historia 2005, s13 suom. Timo Hämäläinen)