Päivä jolloin taloutta pilkataan

 Nyt iski halu olla campesino ! Ollapa vihainen ja hilpeä campesino, maatyöläinen jossain pienessä portugalilaisessa maalaiskaupungissa, näin helmikuun lopulla, karnevaalin aikaan, kun ensimmäiset kevätsateet ovat tehneet pellot liejuisiksi. Eikä tomaatteja pääse vielä istuttamaan.

Ennen maatöiden alkua ehtisin juhlia kunnolla, soittaa rämppää, naurattaa naisia ja kulkea lauleskellen Alcalá de los Gazulesin kahta pääkatua. Ehkä olisi vuosi 1966 jolloin kaupungissa ei ollut kuin yksi traktori, ja kahta lajia viiniä. Tai ehkä olisi se legendaarinen vuosi, jolloin karnevaalissa jaettiin köyhille ilmaiseksi sikoja:

Se hieno päivä, holaa
kun sikoja jaettiin
Las Yequavadasin köyhille !
Eräs meistä ei nukkunut viikkoon
ihmeissään se hoki vaan
”Minä omistan possun !
Se painaa seitsemän mittaa!”

Sellaista luen Jerome Mintzin etnograafiseta tutkimuksesta Carnival Song, se palauttaa tarkasti erään portugalilaisen maalaiskaupungin laulumeinningin karnevaalissa vuonna 1966.

Karnevaalissa jaetaan kaikkea ilmaiseksi, ja kun silloin maatyöläinen sai possun niin se aivankuin teki hetkessä tyhjäksi suurtilallisten sortotalouden.

Maanantaina on Rosenmontag. Selailen kuvakavalkadia Kölnin karnevaalisivuilta, näyttävimpiä ovat uudet jättimäiset nukkehahmot . Mutta löysin sivustoilta myös erittäin ajankohtaisen solvauksen. Joku lupasi jakaa ILMAISTA BENSAA KAIKILLE – osuva, osuva karnevaalisolvaus öljylle perustuvaa taloutta kohtaan.