Itse karnevaali ei koskaan välittynyt Suomeen, siitä tuli laksiainen, laskettelun ja rekiajelujen päivä. Tämä johtui selvästi Pietarin vaikutuksesta 1800 -luvulla, siellä ortodoksit juhlivat maslenitzaa ja itä-Suomesta hevosen sekä reen omistajalle oli hommia. Niin suuret ihmisjoukot Pietarissa halusivat rekiajelulle, ja viilettämään Neva-joen jäälle että hevoskuskien kannatti Suomesta asti lähteä Pietaiin hommiin.
Karnevaalien suhteen olemme siis eräänlaista taksikuskikansaa, meillä ei ole käsitystä itse juhlmisesta, pelkästään siitä valtavasta liikenteestä joka aikoinaan liittyi Pietarin suuriin juhlapäiviin. Kun toiset bailasivat niin meille jäi laskiainen, rekiajelu ja luminauru, joka tartuttaa hilpeyden kaikkialle:
”Sitten joku lapsista teki jotakin luvatonta: käänsi lumihanaa, vaikka se oli kielletty. Lunta satoi, satoi, äärettömyyteen asti. Tori peittyi lumeen, kaikilla oli hauskaa. Saattoi kaatua mihin vain satuttamatta itseään. Rouvatkin kaatuivat vieraiden miesten syleihin, koska se oli mahdollista. Posket punersivat, raikui nauru ja vaimeampi kikatus. Lunta meni kauluksista sisään ja se kutitti.”