Internet ei ole varsinaisesti julkinen sfääri Richard Sennettin mukaan. Uusimmassa haastattelussa hän puhuu siitä, miten julkiset tilat eli vieraiden ihmisten keskustelut ovat muuttuneet ”toisten intiimin elämän seuraamiseksi”. Internet on jakeluverkko, joka jakaa sekä dataa että henkilökohtaisuutta. Filosofi ja julkisuusteoreetikko Sennett katsoo, että julkinen elämä on ollut katoamassa jo pitkän aikaa, eikä nykyinen verkkososiaalisuuskaan ole kääntänyt suuntaa.
Haastattelussaan Sennett ihmettelee sitä, miten ihmiset verkossa asettavat itsensä kokonaan näkyville. Online, sekä jatkuva kuvavirta ja paikannustiedot tekevät ihmisistä täysin seurattavia. Vielä muutama vuosikymmen sitten tällaista olisi pidetty totaalisena dystopiana.
Sennett itse ei tosin ole internet-sukupolvea, mutta hän ohjaa mm. some -julkisuuden tutkijoita. Hänestä huolestuttavinta on se, että ihmiset asettavat itsensä näkvyille, vallan dokumentoitavaksi.
Sennettin oma julkisuusteoria perustuu tosin näyttäytymiseen, ruumiilliseen ja kasvokkaiseen kohtaamiseen, ja ennen kaikkea katujulkisuuteen. The Fall of Public Man (1974) kuvasi tarkasti yksityisyyden nousun, julkisten paikkojen autiuden, narsistisen julkisuuden leviämisen. Sosiaalinen media ei ole luonut uutta julkisuutta, vain kvasifoorumeita sekä visuaalista poseerausta.
”Intiimi yhteiskunta” kuten Sennett sitä kutsui 70-kuvulla, piti julkista elämää teennäisenä ja epäaitona verrattuna yksityiselämään. Sosiaalinen media on ”intiimin” levittämistä, se ei tee julkisesta elämästä yhtään aidompaa.
Julkisen elämän lähtökohta on Sennettin mukaan tuntemattomille ihmisille esiintyminen ja kohtaaminen. Ystävystyminen ei ole julkisen elämän tavoite: pluralistinen maailma ei ole yhtä perhettä. Erojen ja etäisyyden yllä pitäminen vuorovaikutuksessa tuntemattomien kanssa muodostaa julkista elämää. ”Intiimissä yhteiskunnassa” vuorovaikutus merkitsee samaa kuin avautuminen ja itsensä paljastaminen.
Ihmiset eivät osaa olla julkisesti, ”intiimissä yhteiskunnassa” he joko avautuvat tai sulkeutuvat – ovat joko ystäviä tai täysin välinpitämättömiä. Sennett katsoo, että välinpitämättömyys katukulttuurissa on merkki julkisen maailman katoamisesta. Pluraalisuus ja moniarvoisuus eivät kadulla haittaa mutta ei kiinnostakaan – ja näin julkinen maailma hiipuu. Ihminen muuttuu, häntä ei voi kohdata kuin yksityisyyden esittäjänä, jolla ei ole julkisen puheen ja esiintymisen kykyä.
Haastattelun aluksi Sennett kertoo mentoristaan Hannah Arendtista, poliittisen filosofian klassikosta ja viime vuosisadan merkittävimmästä julkisuusteoreetikosta. Hieman omahyväisesti Sennett kertoo siitä, miten Arendt pahastui siitä, että The Fall of Public Man ei olisikaan ollut arendtlainen teos. Kuitenkin Arendtin vaikutus on selvää: puhe julkisuudesta näyttämönä ja teatterina oli keskeista jo Arendtin Vita Activassa (suom. 2000).
Arendtin teoria siitä, miten julkiset alueet korruptoituvat intiimin ja sosiaalisen levitessä. Sennett rakensi julkisuusteoriansa selvasti Arendtin vaikutuksen alaisena. Hänelle julkisuus oli teatterillista toisin kuin Habermasille, jolle julkisuus oli pikemminkin oikeussali.
Arendt oli ensimmäinen, joka katsoi, että sosiaalisuus on leviämässä kaikkialle julkiseen maailmaan. Vieraiden kanssa luotu julkisuus katoaa, eikä pluralismi voi toimia. Tai kuten Arend sanoi arvoituksellisesti: juuri julkisen tilan heikkenemisen takia ihmiset eivät tahdo mahtua samaan maailmaan.
Katujulkisuuden tutkijana Sennett on korostanut Arendtia enemmän ruumiillisuutta ja tyylejä: ”In The Fall of Public Man, publicness is visual, bodily, non/verbal as well as verbal it is above all, theatrical”.
Sennettin jälkeen Michael Warner on kehittänyt tätä tyylien, ja affektien julkisuusteoriaa ennen kaikkea vastajulkisuutena. En tiedä onko Sennett kommentoinut Warnerin queer-tutkimukseen perustuvia avauksia.
Julkinen alue on Sennetille lähtökohtaisesti vieraitten kohtaamista, teatteria ja tuntemattomien noteeraamista. Sennet korostaa siis taitoa olla vieras, taitoa esiintyä vieraana ja eri rooleissa. Tähän liittyy myös taito pysytellä vieraana vallalle. Anonyymiys, pseudonyymit ja avatarit ovat Sennettille ainoa positiivinen ilmiö verkossa. Julkinen elämä edellyttää myös vallan suhteen tuntemattomana ja vieraana pysyttelemistä: kuinka voit toimia kriittisesti, jos sinun yksityisasiasi ovat täysin dokumentoituja.