Vesisadetta voi verrata unohtuviin muistiinpanoihin. Erityisesti sellaisiin, joita kirjoitetaan epäselvästi, joita kenenkään ei ole tarkoitus lukea.
Kirjaimet voisivat mainiosti sulautua toisiinsa, teksti muuttuu arvailtavaksi, vain joitain sanapareja hahmottuu sieltä täältä, niin Miksi kirjoitan vaikka en saa edes selvää käsialastani ?
Luen artikkelia, jossa käsitellään muistiinpanojen kirjoittamisen kulttuuria. Kaikki se kirjoittamisen harmaa alue – se mikä ei ole fiktiota, ei journalismia, eikä tiedettä – on suurimmaksi osaksi byrokratian rutinoimaa. Inhimillistä kokemusta kirjautuu sinne varsin vähän.
Tarkoitukseni on laajentaa muistiinpanojen kirjoittamista ja tehdä siitä tapa hahmottaa kaikenlaista kuultua. Mikei muistiinpanojen kirjoittaminen voisi olla keino osallistua etäältä tilanteeseen. Ikään kuin sadekatoksesta tapahtumia seuraten.