(7.5.2013). Kupolin sisällä on maailma ja tämä maailma on kupolin sisällä, tosin se näyttää totuudelta sisältä päin katsottuna.
Yllä oleva kuva on symbolinen, ja sen realistinen näkymä on jutun lopussa.
Kupoleista puheenollen, isänmaallisuus eli kansallistunne ihmetyttää minua kovin täällä Itä-vallassa. Tämä sanan vääntäminen on vain pieni ele sen suhteen, miten paikallinen kirjallisuus on luonut kokonaisen genren sanan Österreich murjomiseksi, niin että klassikoista Thomas Bernhardilla se taipuu yyn suuntaan kuten Ysterreich, ja Peter Handkella taas ään suuntaan: Ästerreich. Halveksunnan vivahteet ovat nuoremmassa polvessa painottuneet enemmän taas ”reich” sanan versioihin – Österröyh.
Isänmaallisuus, näen sen kupolina, tosin paljon pienempänä kuin avarien mausoleumien uskonnollis-filosofiset kupolit. Se on viinipullon korkki, punavalkoinen väri joka nostaa paikallisen pullon muista erilleen. Ja ilman muuta, koska olen vieraana Itä-vajassa, nautin näitä viinejä.
Urheilun isänmaallisuus on rajoittunut kupoli,vaikka kokijalleen onkin kokonainen maailma. Muistan sen tunnemaailman hyvin, ja voin millloin tahansa pujahtaa sen nupin sisäavaruuteen. Silti se on pieni kuin lipputangon nuppi, kaarevaa pintaa on vähän mutta jäykkää selkärankaa sitäkin enemmän.
Maria-Theresen Platziin lähistöllä (kuva) oli viikonloppuna Wien juhlafestivaali kaikille kansallismielisille, joku puolue oli sen rahoittaja. Minä roikuin läheisen vege-ravintolan terassilla, ja ihmettelin kuinka kalliin näköisiin pukuihin kansallismiehet laittautuivat.
Ja lopuksi kuva-arvoituksen ratkaisu, joka paljastaa korvasuojieni todellisen koon.
