Lumipeitteet sisältävät kummallista lämpöä. Kun aurinko nousee hieman ennen keskipäivää, hangilla voi havaita pinkkiä hehkua. Ilmamassat tasaantuvat miinus kymmeneen, asettuvat vaakatasoon.
Peitteiden puhtaus, esimerkillinen petaus jonka hangella havaitsee, kutsuu
loikoilemaan. Siitä on kauan, kun minun kohdallani tuo tapa lopetettiin. Kapaloituna peitteisiin, tutti suussa ja posket rasvattuina olen minäkin nukkunut lastenvaunuissa kuistilla.
Talvinen siesta ei siis ole pelkkää kuvitelmaa. Tosin se mikä ikkunasta näyttää kuohkealta, ei ole lumivälly, jonka aloittelija voisi kääriä ympärilleen. Se painuu, kovettuu ja hohkaa kylmyyttä. Lumi ei lämmitä, mutta onneksi se on kuivaa, sen kanssa voin tehdä sopimuksen. Voin hankkia valkoisen makuupussin, maastoudun, pidän oman lämpöni ja eristäydyn kuin termospullo.