Kun unessa on vain multaa

Muilla on rikkaita unikuvia, minulla ei. Uneni ovat tylsiä, ne yltävät tuskin edes arkisten tapahtumien tasolle. Eräs uni vastasi tähän huoleeni. Sankoni oli täynnä puutarhasta haettua multaa, pelkkää mustaa humusta. Sain tehtäväksi poimia tuosta mullasta kaikki siemenet. Tuollainen luonnontilassa oleva multahan on täynnä voikukan, vesiheinän, savikan ja minkä tahansa siementä. Siinä minulla oli arkista ainesta, sellaista jossa ei näytä olevan mitään.

Multakasan selvittely oli mahdoton tehtävä, mutta kuin sadussa, siihen tarjoutui ratkaisu. Levitin mullan paperille, tarkoituksenani oli odotella ja antaa siementen itää sen verran että erotan ne mullasta. Kaikki tapahtui tavallista nopeammin, jo levitellessäni multaa paperille hämmästyin, miten paljon joukossa oli irtonaisia kirjaimia. Ne olivat mustia ja näyttivät ensin mullan muruilta, mutta tarkemmin katsoen ne olivat metalliin valettuja painossa käytettyjä kirjaimia. Jotkut olivat jo yhdistyneet lyhyiksi sanoiksi, siitä tiesin, että kannattaa hieman vielä odotella.