Allegoriset adventit

Adventti tarkoittaa saapumista, vaiheita ajassa, rituaalia, joka jakautuu neljään, mutta tässä maallisessa almanakassani ne eivät ole pyhiä vaan arjessa nähtyjä merkkejä.

Filosofisesti tuleminen, adventum, ill arrive, it arrives, on herättänyt runsaasti keskustelua. On kysytty, mitä tarkoittaa, että jotakin tapahtuu? Tapahtuu on ereignis, erektio, kohoaminen.

Adventti yhdestä neljään on kirjoitusten sarja. Ensimmäisenä advettina minulla on ollut tapana etsiä asiaa, joka rakentuu ykköselle, monolle, minulle, ensimmäiselle, tornille, avaukselle.

Paras löytämiäni adventtimerkki oli ”Hei”. Se oli otsikko meilissä, vielä silloin vieraalta ihmiseltä,  se oli tutustumisen aloitus, avaus.

Kummipojan ensimmäinen finni ei ole sen vähäisempi. Kumous ja mullitust puskee ihon läpi, kun poika on muuttumassa, ja jotain tulee ihon läpi.

Mattoon tarttunut rusina on klassinen adventtimerkki.  Rusinat olivat alun perin pyhiinvaeltajien tuliaisia, ja siksi se on klassinen merkki.

Nämä ovat allegorisia leikkejä. En halua valittaa vertauskuvallisen kerronnan vähyydestä maassamme, haluan vain muistuttaa, että vähäpätöiseltä vaikuttavissa asioissa, kuten roskissa piilee se, mikä on tulossa.

Toisena advettina odotan millainen kakkonen eteeni tulee: kirjoitan jotain kahdelle, haarautumiselle, parille, suhteelle, sinulle, veljelle, huulille, duolle, kättelylle, vuorottelulle, dialogille.

Kolmantena odotan trion ilmaantumista, että se nousisi jostain mitättömästä, niin että kirjoitetan jotain kolmelle kaverukselle. kolmannelle silmälle, kolmannelle pyörälle, kolmannelle jalalle.

Ja neljäntenä kirjoitan jotain laatikolle.